Syksy alkaa

Greg on juuri lastaamassa lehmiä rekan kyytiin, ovat menossa valmiiksi kaupunkiin huomista karjahuutokauppaa varten. Jack on päiväunilla, nukahti suoraa päätä, vaikka miten valitteli, ettei nukuta yhtään. Nuha on alkanut viimein helpottaa.


Perjantaina päiväkodissa Jackillä oli noussut lievä lämpö, ja ajoittain "sattuu korvaan", mutta olemme arvelleet sen johtuvan lähinnä hampaiden puhkeamisesta. Jo olisi aikakin, poikaparka ei vieläkään ole päässyt kunnolla nauttimaan rapeiden ja kovien ruokien rouskuttelusta poskihampailla. Kysyin asiasta äiti-lapsi-kerhon sairaanhoitajalta, joka vain naurahti, että kyllä ne kaikki hampaat sieltä tulevat, sitten kun ovat tullakseen. Heather on monesti osoittanut osaamisensa siihen malliin, että nykyisin luotan hänen mielipiteeseensä enemmän kuin lääkärin. En siis aio miettiä Jackin hampaita sen enempää.


Perjantai oli virallisesti kesän viimeinen päivä. Täällä eivät vuodenajat erotu toisistaan niin selvästi, ja jostain syystä paikalliset ovat todenneet tarpeelliseksi asettaa tarkat aikarajat, niin että esim. syksy alkaa joka vuosi 1.3., säästä tai luonnon tilasta riippumatta. Perjantai oli ensimmäinen viileä päivä pitkään aikaan, ja minullakin oli pitkät housut jalassa koko päivän. Sellaiset ohuet puuvillaiset vain, mutta pitkät housut joka tapauksessa. Olen ollut pelkissä hellemekoissa niin monta kuukautta, että tuntui oudolta pitää mitään, missä on vyötärönauha. Enkä usko sen johtuneen vain vatsani koosta, vaan ihan pelkästään siitä, että vyötärön ympärillä ylipäänsä oli mitään. Ja kengätkin minulla oli jalassa aamulla. Varpaat eivät ole moiseen ahtauteen tottuneet, ja ahdistuivat melko pahasti moisesta vangitsemisesta. Tuli hirvittävä kiire kotiin pelastamaan jalkaparat klaustrofobia-kohtaukselta. Pitää ruveta vähitellen harjoittelemaan viileän kelin vaatetusta, ettei tule toista yhtä shokeeraavaa kokemusta...

Mukavaa, kun on viileämmät kelit tulossa. Kukkapenkit ja varsinkin kasvimaa ovat aivan surkeassa kunnossa, kun en auringon paahteessa ole oikein jaksanut kuopia niissä suuren vatsani kanssa. Kasvimaalla on tällä hetkellä ainoastaan muutamia tomaatteja ja kevätsipuleita kasvamassa. Niin ja tietysti rikkaruohoja. Alkaa olla kohta aika istuttaa talvisato, jos vain saan aikaiseksi. Ajattelin tehdä kakkospenkin laiskan emännän menetelmällä, kaivamatta. Siitäkin on niin monenlaisia mielipiteitä olemassa, että taidan vain valita jonkinlaisen keskitien. Sanomalehtiä pohjalle, ja sitten kerroksittain olkia, lantaa ja kompostimultaa. Ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla?

Kevätsipuleista muuten Joy-anoppi opetti, että kaupasta ostetuista nipuista leikataan juurien mukana tuuman verran myös vartta, jotka sitten painetaan multaan. Sillä ei ole mitään merkitystä, ovatko juuret pienen, kuivan ja kuolleen näköiset. Ne kasvattavat pian uudet varret, jotka ovat hieman paksumpia ja vahvemman makuisia kuin alkuperäiset, ja joista riittää sopan maustetta viikkokausiksi.

Annien vatsa on alkanut pullottamaan siihen malliin, että taitaa olla kili tai kaksi kohta tulossa. Annie on todella kaunis ja lempeäluonteinen vuohi-prinsessamme, joka sai nimensä siitä, että syntyi häidemme ensimmäisenä vuosipäivänä (anniversary). Annie taitaa muuten olla vuohista ainoa, joka ei ole koskaan ollut tuhma.

Puhuin Kaarinan kanssa puhelimessa, ja yllätyin miten nopeasti aika on kulunut. Ovat Ilman kanssa lähdössä takaisin Suomeen jo 9 päivän kuluttua. Nyt alkaa vain olla kiire puhua puhelimessa, sillä halpa puhelinkorttini on ilmeisesti halpa käyttää ainoastaan Kiinan-puheluihin, ja sillä on jäljellä vielä yli 500 minuuttia! Toivottavasti Kaarinalla ei ole kovasti kiireitä iltaisin, jotta ehtii istua puhelimessa... Kaarinan Kiinanmatkasta kiinnostuneille lisätietoja löytyy tästä.