Tomumyrskyssä

Ulkona on tällä hetkellä mahtava tomumyrsky. Traktorivajaa ja tallia ei näe ikkunasta lainkaan, ja sisälläkin piti laittaa valot päälle, kun taivas pimeni niin tummaksi. Usein tomumyrskyt tuovat perässään sateen, jota odottelen nyt innolla ja toivolla.

Jackin kummisetä Mike oli täällä käymässä muutaman päivän, ja Jack on tietysti ollut aivan riemuissaan. Päikkäreiltä herättyään Jack juoksi, vielä puoliunessa, suoraan keittiöön, minne oli viimeksi Miken jättänyt, eikä löytänytkään tätä sieltä. Itku kurkussa Jack huuteli Miken perään, ja joutui paniikkiin kun kuuli, että olivat lähteneet Daddyn kanssa töihin ilman häntä. Sanoin, että voin yrittää soittaa heille kännykkään, mutta siinä vaiheessa paniikki oli jo niin vallitseva, ettei ymmärrys enää toiminut, enkä saanut koskea puhelimeen. Ei tässä hätätilanteessa ole aikaa mitään puheluita soitella. Menimme verannalle katsomaan, josko heitä näkyisi jossakin laitumella ajelemassa. Onneksi näkyivät! Olipa imartelevaa. Missään vaiheessa ei kuulunut mainintaa äidistä eikä Daddystä, kaikki oli pelkkää Mikea ja Mikea. Eilen illalla juttelimme taas päivän tapahtumista, ja Jackin mukaan ainoat asiat joita oli tapahtunut, oli kun Mike vei hänet hoitoon, ja haki hoidosta, ja Mike antoi lelun, ja Mike teki sitä ja Mike sanoi tätä. Tänään Mike lähti kotiin, ja huolestuneena odottelen nyt hetkeä, jolloin Jack ymmärtää, ettei Mike tulekaan enää tänään takaisin.

Keskiviikkona kävin Patrickin (jalkahoitaja) luona, ja nyt voin taas kävellä pahemmin ontumatta. Puolisen vuotta sitten jalkapohjaani ilmestyi kivulias piste, joka ei meinannut parantua lainkaan. Joulun tienoilla, Gregin aikansa nalkutettua sain viimein aikaiseksi mennä tarkistuttamaan sen, ja Patrick löysi jalkani sisältä palan piikki-okaasta, jonka oli sinne jossain vaiheessa jäänyt. Hän kaivoi sen sieltä ulos, samoin kuin ison palan kovettunutta ihoa, ja jo samana iltana pystyin kävelemään täysin normaalisti. Sain kuulla aiheesta useita päiviä, miten pitäisi kunnioittaa aviomiestä ainakin sen verran, että kuuntelisi tämän ehdotuksia jalkahoitajalla käynnistä... Tunsinkin itseni aikamoiseksi idiootiksi.
Jalkapohjaani oli noiden kuukausien aikana kuitenkin muotoutunut kolo, jota iho yrittää edelleen epätoivoisesti suojella kasvattamalla sen päälle paksun kerroksen kovaa känsää. Patrickin luona on siis käytävä vielä monta kertaa parin kuukauden välein, kunnes iho viimein ymmärtää, ettei siellä enää ole piikkiä. Tosin tällä kertaa Patrick oli vähän huolissaan, että iho olisi vahingoittunut liikaa, ettei se enää välttämättä osaa korjata itseään. Saa nähdä.
Kerroin hänelle jalanraspaus-vaikeuksistani, ja hän väitti, että jos laittaa paljon rasvaa jalkoihin ja elmukelmua ympärille ja sukan päälle, ja hieroo kunnolla, ja jättää sen 15 minuutiksi, jalkoja ei tarvitse raspata enää ikinä. Kuulostaa hyvältä, täytyy kokeilla. Tosin Greg joutuu tekemään sen vielä seuraavat viikot, kun itse en enää oikein yllä...

Sain Sipeltä tänään meilin, josta ymmärsin että Eija on saanut uuden sähköpostiosoitteeni. Itselläni ei ole hänen osoitettaan, joten jään nyt vain toivorikkaana odottamaan josko hänestä kuuluisi jotakin. Luulisin Eijan käyttävän vielä vanhaa työmeiliään, mutta sekin on minulta päässyt hukkumaan jo aikaa sitten. Töistä tulikin mieleeni, että Orangessa käydessämme näin sattumalta paikallisen klubin logon, joka vaikutti kumman tutulta. Katso tästä.

Greg ja Jack olivat tänään ostoksilla, ja tulivat takaisin riemuissaan. Molemmat olivat saaneet hienot uudet lelut. Greg sai DVD-soittimen, koska vanha oli sanonut sopimuksensa irti. On se kyllä Jackinkin lelu, pojasta kun on tullut varsinainen telkkarin orja, ja haluaa katsella piirrettyjään aina vain uudestaan. Naureskelin vähän (salaa) Gregin pettymykselle, kun kaukosäätimestä ei löytynyt volyymi-nappulaa. Joudumme nyt käyttämään stereoiden kaukosäädintä lisänä, voi miten hankalaa. Jack taas sai muovisen ja värikkään ruohonleikkurin, jotta pääsee auttamaan Daddyä nurmikon leikkuussa. Greg-parka on joutunut leikkaamaan ruohon yksin koko kesän, kun olen valittanut liiasta kuumuudesta ja vatsan painosta. Yksi niistä tilanteista, jolloin on mukavaa, kun ihmiset uskovat raskauden hankaluuteen. Ei tarvitse selitellä sen enempää.

Minä nukuin mahtavat neljän tunnin päiväunet poikien ollessa kaupungilla. Jäi taas nukkuminen vähemmälle viime yönä, kun kylkiluita särki niin pahasti, että kun viimein löysin mukavan asennon, olin sohvalla takaperin polvillani, otsa ja käsivarret selkänojan varassa. Tai ei se kyllä kovin mukavaa ollut. En voinut ottaa särkylääkettäkään, koska olin ottanut närästyslääkettä, jo toinen lääkitys, jonka käyttöön olen viimein taipunut. Greg naureskelee, että kohta varmaan nappailen pillereitä samaan tahtiin kuin hän.
Aikaisin aamulla taas heräsin jalkakramppeihin, yksi jalkaterässä ja toinen pohkeessa, samassa jalassa mutta eri puolilla, niin että kun toista kramppia yritti venyttää, toinen vain paheni. Kutsuin Gregin apuun, ja yhdessä me vääntelimme raajojani eri asentoihin. Näin myöhemmin ajateltuna me olimme varmasti huvittava näky, mutta silloin ei kyllä naurattanut lainkaan. Lähinnä itketti.

Ulkona tomumyrsky on nyt loppunut, mutta sateita ei vain näy. Ehkä sitten ensi kerralla.