Pääsiäisriemua

Pitkäperjantain kameliraveissa oli hurjan hauskaa. Kamelit olivat huvittavia, ja mörisivät kummallisesti, ja Jack lellikakara pääsi pomppulinnaan ja söi jäätelöä ja grillipihviä ja Daddy osti vielä markkinakojusta keltaisen lelu-kaivurinkin. Parasta kuitenkin oli, kun ravien välillä radan yli lensi pieni lentokone, josta heitettiin suklaamunia ja muita karkkeja alla odottaville lapsille. Vanhemmillakin oli hauskaa, kun katselivat sinne tänne säntäileviä pieniä ihmisiä. Greg tosin murisi, ettei hänellä mukamas ollut lainkaan hauskaa, koska hänet oli pakotettu lasten joukkoon säntäilemään, pitämään huolta, että Jack varmasti saisi ainakin yhden namin. Itse en joukkoon uskaltautunut, enhän olisi päässyt edes kiipeämään aidan yli raviradalle. Ja luultavasti en olisi ollut lainkaan yhtä tehokas Jackin oikeuksien vartija kuin Greg... Näin olin asiaani ainakin perustellut. Ja istuskelin mukavasti varjossa.

Pois lähtiessä huvialueen portilla lipunmyynnin tädit vielä tyrkyttivät Jackille mukaan tikkareita. Jäivät mukaan pakatut terveelliset omena-eväät syömättä... Kotiin päästyämme maistuivat pitkät päiväunet sekä pojalle että äidille, niin läkähdyksissä olimme kaikesta hurvittelusta.

Sunnuntaina maalasimme kananmunia, ja vähän kasvojakin. Tämä oli niin mieleenpainuva ja hauska kokemus, että Jack edelleen kyselee, että voisiko niitä munia taas maalata. Kasvot hienosti koristeltuina lähdimme ulos katsomaan, että josko pääsiäispupu olisi tuonut yhtään suklaamunia pihalle. Ei ollut, Jack totesi. Se oli taas se hieno keltainen lentokone, joka niitä oli sinne tiputellut. Ja paljon olikin, niin että pussi tuli aivan kukkuroilleen, ja lopulta tarvittiin äidinkin kantoapua, että olisimme saaneet kaikki munat sisälle turvaan. (Kiireesti ennen kuin muurahaiset pääsivät niihin käsiksi!) Vähitellen ne suklaamunat ovat nyt vähentyneet, tosin suurimmaksi osaksi iltaisin, kun Jack on jo mennyt nukkumaan... Pitäähän meidän suojella lapsiparan hampaita!