Vesiasioita

Torstaina ison traktorikatoksen uusi vesitankki halkesi pohjasta. Se on lähes uusi, vain n.1½ vuotta vanha, joten kysessä täytyy olla valmistusvirhe, joka ei vain ole ilmennyt aikaisemmin, koska tankki ei ole koskaan ennen ollut täynnä, sateiden puuttuessa. Greg huomasi vuodon myöhään iltapäivällä, ja seuraavana aamuna yritti ottaa valmistajaan yhteyttä, tuloksetta. Halkeama on vain pieni, mutta vettä tihkuu kuitenkin läpi sellaista tahtia, että se kannattaa yrittää ottaa jotenkin käyttöön. Varsinkin kun pelkäämme sen halkeavan yhä enemmän. Greg siis veti uudet putket katokselta pihaan, ja pumppasi talon omat tankit täyteen. Loppuvesiä olemme sitten ohjanneet ruskealle pihanurmikolle sadettimilla, ja vettä riittää sadettimeen vielä tänäänkin, tosin jo pienemmällä paineella, vaikka nyt on jo tiistai. Harmittaa suunnattomasti, koska olin ollut niin tyytyväinen uudesta tankista, siellä oli meidän vara-vetemme, joka riittäisi vielä pitkään senkin jälkeen kun talon omat tankit ovat jo tyhjentyneet. (Onhan meillä vielä kaivovesikin, mutta se on sen verran mineraalipitoista, että paljon mieluummin me sadevettä käytämme.)

Tänään vihdoin Greg sai langan päähän jonkun, joka toivottavasti osaa korjata asian. Tankilla on 25 vuoden takuu, ja valmistaja oli erittäin anteeksipyytelevä. Varsikin, kun ymmärsivät, että kyseessä on yksi osavaltion kuivimmista alueista. Nyt sitten vain odottelemme, että joku tekee asialle jotakin. Pelkkään ilmoituksen käsittelyyn menee kuulemma pari päivää, mikä mielestäni kuulostaa aika oudolta. Mitä jos tämä olisi ainoa tankkimme?

Perjantaina Jack oli taas hoidossa koko päivän. Olin aamupäivän ostoksilla kaupungissa, ja loppupäivä menikin sitten valokuvia lajitellessa. Suunnitelmissa oli tietenkin saada paljon muitakin asioita tehdyksi, mutta eihän se aika sitten riittänytkään. Nyt ovat sitten kuvat albumissa, alkaen Australiaan muutosta päättyen toistaiseksi jouluun 2005. Pitää ostaa vielä ainakin yksi albumi lisää...

lllalla sain myös viimein varpaan kynnet leikattua ja jalat raspattua! Oli se kyllä aikamoinen urakka, kun ei oikein yllä vatsan yli, ja jos oikein kurottelee, niin selkää särkee ja vatsa, kylkiluut ja keuhkot menevät lyttyyn, ja tulee hirvittävä närästys. Kyky ylettää omiin varpaisiinsa. Yksi niitä asioita, joita ei oikein osaa arvostaa, ennen kuin sen menettää. Koko hommaan meni yhteensä lähes pari tuntia, kun piti koko ajan pitää taukoa. Päätin, että ensi kerralla laitan kyllä Gregin töihin. Koko tämä hankaluushan on kuitenkin vain hänen syytään!

Viikonlopun aikana Greg ja Jack kaivoivat pitkän uoman kivikovaan kuivaan maahan, traktorikatokselta pihaan, johon sitten saadaan uudet putket turvaan. Jäävät sinne pysyvästi, jotta sitten joskus tulevaisuudessa saamme pumpattua (uudesta) tankista taloon vettä. Jack on aina hurjan ylpeä, kun pääsee auttamaan Daddyä töihin. Illalla nukkumaan mennessä puhumme päivän tapahtumista, ja pojan kasvot kirkastuvat, kun hän kertoo siitä miten sai kaivaa maata Daddyn kanssa, vaikka se olikin tosi hankalaa...

Maanantaina äiti-lapsi-kerho tapasi kunnan uima-altaalla. Taisi olla vasta Jackin toinen kerta koko elämän aikana, kun pääsi kunnolla "uimaan". En oikein luottanut omaan tasapainooni ja ketteryyteeni, joten Greg oli myös mukana, Jackin hengenpelastajana. Ensin kuului kyllä pientä napinaa, että olisi tässä kyllä töitäkin tehtävänä, mutta eipä niitä kovin kauaa kuulunut... Toiset äidit näyttivät vähän kateellisilta, kun muilla isillä ei ole mahdollisuutta moiseen ylellisyyteen. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun olin tavattoman tyytyväinen tilanteeseemme, että Gregillä ja Jackillä on mahdollisuus tehdä niin paljon asioita yhdessä.


Uima-altaalla oli ihanaa, varsinkin Jackin mielestä, joka oli niin innoissaan, että unohti kahdesti, että pitäisi mennä vessaan. Onneksi oli vara-uikkareita ja -shortseja mukana. Isossa altaassa oli aluksi vähän pelottavaa, mutta lasten- ja varsinkin kahluuallas suihkulähteineen ja liukumäkineen olivat ylivetoja! Välillä syötiin grillimakkaraa, ja sitten kiireesti takaisin polskimaan!

Iltapäivällä Jackillä oli vatsa kipeänä, oli luultavasti niellyt liikaa kloorivettä. Juttelimme asiasta uudestaan.
Äiti- "Ei uimavettä voi juoda. Siitä tulee maha kipeeks."
Jack- "Nii."
Äiti- "Voiks uimavettä juoda?"
Jack- "?"
Äiti- "Voiks uimavettä juoda?"
Jack- "?...Ei." (hymyilee ylpeänä kun ymmärtää tienneensä oikean vastauksen)
Äiti- "No voiks uimavettä sitte laittaa suuhun?"
Jack- "Nii."