Luonnon ihmeitä

On satanut vettä!
Heti pääsiäisen jälkeen satoi muutamana päivänä, yhteensä 38mm! Kylillä kaikki ovat hyväntuulisia ja toiveikkaita, ja jopa Dave (vuokraviljelijämme) naureskelee ja vitsailee. Lähiaikoina hänen kasvonsa ovat muistuttaneet lähinnä kurttuista perunaa, niin huolestuneelta hän on näyttänyt. Tosin tämä oli vain ensiavun tasoinen sade, lisää tarvittaisiin piakkoin. Varsinkin, kun saimme juuri tänään uuden sadevesitankin paikoilleen, haljenneen tilalle, ja nyt se vain odottaa siellä typö-tyhjänä. On kuitenkin hienoa nähdä, miten (varovainen) ilo taas valloittaa maaseudun.

Eräänä tihkusateisena päivänä tiskatessa näin lumen leijailevan ikkunan ulkopuolella. Tarkensin katsettani, ja yllätyin vielä enemmän. Lumen sijasta ulkona leijailikin miljoonia pieniä vaaleita perhosia! Ne olivat niin pieniä ja hentoja, ettei niistä oikein saanut edes valokuvaa todisteeksi epäilijöille, mutta siellä ne silti olivat. Ja hetken kuluttua ne katosivat aivan yhtä yllättäen kuin olivat ilmaantuneetkin, tuulenko vieminä?

En tiedä, onko näillä asioilla mitään yhteyttä, tuskinpa, mutta pari päivää myöhemmin pihallemme ilmestyi valtavat määrät karvamatoja. Ne eivät leijaile ilmassa näkyvillä, joten niiden määrää on vaikeampi arvuutella, mutta tälläkin hetkellä pienellä takaverannallamme on ainakin sata pientä toukkaa pönkimässä. Luulisin, että ruohikossa ja muualla pihalla niitä on suurin piirtein yhtä tiheässä. Yksi onneton eksyi vahingossa taloon sisälle, ja Jack vietti lähes tunnin lattialla kontallaan, rakentaen siirrettävää karvamato-aitausta. Piti olla siirrettävä, koska madon ovelus pääsi jatkuvasti pakoon. Viimein siirsimme sen varovasti ulos ystäviensä kanssa leikkimään.

Onkohan näillä perhosilla ja karvamadoilla jotain tekemistä sen asian kanssa, että kasvimaan tomaatit ovat niin surkeassa kunnossa? Olen nyt viimein oppinut, että ne täytyy poimia heti, kun väri alkaa muuttua vihreästä kellertäväksi, muuten niihin ilmestyy heti yksi pieni madonreikä, ja koko sisällys katoaa parempiin suihin.

Säät ovat taas viilenneet, ainakin toistaiseksi, ja tänä aamuna meillä oli lämmitin päällä olohuoneessa, ja asukkailla sukat ja pitkät housut jalassa! (Greg kysyi, onko tämä keskiverto suomalainen kesä-sää, ja hetken mietittyään totesi, että siinä tapauksessa Suomen matkastamme tulee varmasti mielenkiintoinen. Itsekin olen huomannut, miten lämpöön tottuu, tänäänkin on 25 astetta lämmintä, mutta se tuntuu kyllä yllättävän viileältä.)

Kohta on aika tehdä polttopuita ja ottaa taas kamina käyttöön. Keskuslämmitykseen tottuneena olen joskus huokaillut puulämmityksen vaivalloisuudesta, mutta toisaalta on kyllä hurjan mukavaa katsella ja kuunnella elävää tulta. Greg innostui ajatuksesta niin, että kaupungissa käydessään osti kanan kappaleita kuuluisaa keittoansa varten (kaminan päällä tuntikausia kypsytetty talviruoka), vaikka tällä kertaa se täytyykin tehdä tavallisella hellalla.

Isä on sanonut pitävänsä päivittäin silmällä Sydneyn säätilannetta Hesarista. Sydneyssä on tosin usein aivan erilainen sää kuin täällä sisämaassa, ja muutenkin täytyy muistaa, että rannikon kosteampi ilma saa esim. kuumuuden tuntumaan paljon pahemmalta ja hiostavammalta kuin tämä meidän oma kuiva ilmastomme. Tarkemman kuvan säästämme saa tältä nettisivustolta. (Pyydä Sakkea laittamaan se Favourites-palkkiin, jos aiot käydä siellä useammin.)