Sain laitettua kuvan vatsastani edellisen sivun ("6vkoa jäljellä") alkuun, vaikka ensin olikin pieniä vaikeuksia. Kone väitti, ettei blogiin saa laittaa kuin tietyn määrän kuvia/tekstiä. Olisi voinut kertoa moisesta säännöstä etukäteen! Poistin siis vanhoista jutuista pari kuvaa, ja nyt vatsakuvan pitäisi näkyä siellä. Onkohan Kaarina tai joku muu keksinyt tavan lisätä kuvamäärää? Auttaisikohan, jos liittäisi kuvan aivan pienenä, ja sitten halukkaat voivat vain klikata sen suuremmaksi?
Pihapiirissämme näkyy merkkejä pääsiäiseen valmistautumisesta. Kanahäkin pohjalla piipertää vastakuoriutuneita tipuja, ja talon alta kuuluu kissanpentujen vikinää. On aivan keväinen tunnelma, paahtavasta helteestä ja syksystä huolimatta. Olen yrittänyt löytää kaupoista valkokuorisia kananmunia maalattavaksi, mutta ne ovat melkoisia harvinaisuuksia täällä. Ja tumman ruskeassa kuoressa ei oikein näy värit kunnolla. Suklaamuniakin tuli hankittua oikein iso pussillinen, mutta ne on kyllä kaikki jo syöty... Tarkemmin sanottuna minä olen syönyt. Jack-paralle täytyy hankkia lisää, pääsiäissunnuntain aarteenetsintää varten. Vauvanalku taas on kauttani saanut jo ihan tarpeeksi. Alkuillasta kun syö muutaman suklaamunan, niin se tuntuu ehtivän vauvan elimistöön juuri ajoissa siihen mennessä, kun yritän mennä nukkumaan... Ikävä kyllä asialle ei voi tehdä mitään, sillä suklaanhimollani on oma tiukka aikataulunsa, jota ei voi muuttaa. Eipä silti, olen saanut nyt nukuttua paljon paremmin, kun parina iltana olen taipunut ottamaan särkylääkkeen, eivätkä jalat ole siis vaivanneet.
Kotiliesi tuli perjantaina (kiitos taas kerran, isä ja äiti), ja siinäkin oli ihania pääsiäisruokareseptejä. Tekisi mieli kokeilla niitä kaikkia, jos vain jaksaisin... Ja monestihan käy niin, että juhlaruokien ainesosat ovat kausittaisia, ja täällä onkin väärä kausi.
Olimme eilen kylillä retkellä. Pidimme piknikkiä puistossa joen varrella, ja Jack syötti sorsia ja lennätti paperilennokkia. Oli melko kuuma, 38 astetta, mutta puiden alla varjossa oli ihan mukavaa. Kotimatkalla Jack söi suklaapupua, joka suli kuumuudessa aivan totaalisesti, sillä auton ilmastointi ei taaskaan toimi. Korjautimme sen vasta muutama kuukausi sitten, mutta siellä on ilmeisesti jokin vuoto, jota eivät löytäneet. Maanantaina saavat kyllä luvan korjata sen uudestaan. Sen vuoksi me eilen sinne kaupunkiinkin alun perin menimme. Olin jo valmiina räjähtämään korjaajalle, että tämän vatsan kanssa on muutenkin tarpeeksi kuuma ja epämukava olo, ja etten suostu lähtemään minnekään ennen kuin saavat ilmastoinnin kuntoon. Ja ettei kannata väittää vastaan, sillä yritys väitellä loogisesti raskaana olevan naisen kanssa on joka tapauksessa tuhoon tuomittu ajatus. Äijä ei kuitenkaan ollut paikalla, joten kaikki aggression-keräilyni meni aivan hukkaan. Turhauttavaa.
Pääsiäisestä muuten vielä sen verran, että pitkänä perjantaina olemme menossa kameli-raveihin. Se on pienen kylämme vuosittainen tapahtuma, johon tulee kameleita ympäri manteretta kilpailemaan. Tunnelma on kuitenkin erilainen kuin hevosraveissa, sillä mitään virallista vedonlyöntiä tai suurta palkintoa ei ole, ja kaikki ovat mukana lähinnä huumorilla. Paikalta löytyy jäätelö-, nakki- ja krääsäkojuja, lasten juoksukilpailuja, karuselleja, perheitä piknikillä ja nuorisoa oluttölkit kädessä. Ja tietysti paljon hauskoja kameleita. Viime vuonna pääsimme paikallislehteenkin, kun reportteri otti meistä kuvan!
Jack on muuten tänään tehnyt ensimmäiset täydellisen pyöreät muovailuvaha-pallonsa! Matojen ja käärmeiden rullaaminen on onnistunut jo kauan, mutta pallon pyörittäminen on ollut aika hankalaa, tähän asti. Yksi maailman ihanimpia asioita, nähdä yllätyksen, ilon ja ylpeyden ilmeen lapsensa kasvoilla hänen oivaltaessaan uuden asian. Ja yhä uusia oivalluksiahan tapahtuu pienen lapsen elämässä päivittäin, joten vanhemmat saavat jatkuvasti olla ihastuksissaan.
No comments:
Post a Comment