Kaarinan ja Ilman pitäisi tänään olla jo kotona Suomessa! Koko perhe taitaa huokaista helpotuksesta kanssani. Eilen Jack sai vielä postia Kiinasta, ja oli tavattoman huolestunut, että saako hän itse tuoda sen sisään kotiin. Kävi kiireesti (oma-aloitteisesti!) pesemässä tahmaiset kätensä, ennen kuin ryhtyi tutkimaan kirjekuorta tarkemmin. Ensimmäiseksi hienot postimerkit saivat kyytiä, yksi kerrallaan ne aseteltiin keittiön tuolille. Sitten aukesi itse kuori, ja tässä vaiheessa äidin täytyi olla tarkkana, ettei sisältökin repeytyisi. Kuoresta löytyi punainen nalle-perhonen, jonka siivet lepattivat upeasti. Päivällisen jälkeen poika oli jo sen verran rauhoittunut, että pystyi keskittymään vaativampiin tehtäviin, kuten esim. kaivamaan esiin perhosen sisään kätketyt valokuvat. Riemastuneena Jack nosti molemmat kädet korkealle pään yläpuolelle ja huusi "H E I I I I I I I I !" On oppinut tuon tavan hoidossa.
Greg löysi maatilan toisesta päästä nuoren sorsanpojan, jonka vanhemmat olivat kuulemma jälkien perusteella päätyneet ketun hampaisiin. Ja kuten aina tällaisissa tilanteissa, Greg ei hennonut jättää sitä oman onnensa nojaan, vaan halusi nähdä, josko se vielä siitä tokenisi. Sorsa siis muutti hetkeksi pihamme nurkkaan, ja uiskenteli siellä pienessä altaassaan sen päivän. Seuraavana aamuna raukka oli kuitenkin lentänyt sorsien taivaaseen. Jack ei sitä suuremmin ihmetellyt, mutta Lauri-parka oli aivan mykistynyt. Sen mielestä oli ollut niin jännittävää, kun oli saanut uuden naapurin ihan koppinsa lähettyville.
Greg otti Jackin ulos töihin, ja sillä aikaa minä hyökkäsin lelukaaoksen keskelle. Lajittelin Jackin lukemattomat lelut, ja pakkasin niistä yli puolet laatikoihin komeroon piiloon. Niitä voi sitten myöhemmin ottaa sieltä vuorotellen esiin, eikä tarvitse enää imuroida aivan yhtä monen lattialla lojuvan lelukopan seassa. Vähän enemmän tilaa uuden vauvankin lojua. Olin kyllä tehnyt saman homman jo viime vuonna, mutta ne lelut näyttävät lisääntyvän itsestään sellaista vaihtia, ettei äiti pysy enää perässä. Jack on kyllä hirvittävä lellikakara, ja varsinkin jouluna huomasi, miten tämän pallonpuoliskon suvussa ei ole muita yhtä pieniä lapsia. Kaikki sedät, tädit ja serkut haluavat antaa muutaman lahjan, ja Grandmalta kotiin ajaessa autossa oli aikamoinen tungos. (Kaiken lisäksi muutaman tädin ja sedän mielestä on ylettömän hauskaa antaa mahdollisimman äänekkäitä leluja, esim. rumpuja ja patterilla toimivia ulisevia laitteita!) Eivätkä joulut ja syntymäpäivät ole ainoita krääsän-kerääntymispäiviä. Ei ole kovinkaan harvinaista, että esim. myyjäisten ja kirpputorien mummot antavat Jackille jotakin pientä mukaan, ja jopa ruokakaupan lihatiskinkin setä antaa yleensä nakin evääksi. Jackkin osaa sanoa hyvin selkeästi "lellikakala".
Ostin uuden ison liotus-ämpärin tulevia vaippa- ja muita tarpeita varten. Tarkoitus on saada kaikki vanhat vaipat, pyyhkeet ja pesulaput valkaistua ja pestyä hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa (25.4.08). Saa nähdä miten onnistuu... Pitäisi myös käydä läpi kaikki muutkin tavarat, rattaat, helistimet, pinnasänky, peitot, vaatteet, jne. Ja autoon tarvitaan vastasyntyneiden turvaistuin. Täällä ei edes päästetä sairaalasta kotiin, jos autossa ei ole tarkastettua ja hyväksyttyä koppaa. Jackin kanssa oli helppoa, koska Bathurstin sairaala lainasi kopan panttia vastaan 6 kuuksi. Nyt on kyseessä eri sairaala, paljon pienemmässä kaupungissa, joten mitään vastaavaa järjestelyä ei ilmeisesti ole.
Kävin keskiviikkona synnytyslääkärin luona rutiinitarkastuksessa.Täällä ei käydä äitiysneuvolassa vaan aina oman synnytyslääkärin luona. Näin pienessä kaupungissa on vain kaksi synnytyslääkäriä, joista toisella on käsi poikki, joten on helppo arvata etukäteen, kuka tulee synnytykseen mukaan. Mukavaa, kun voi luottaa siihen, että paikalla tulee olemaan oma tuttu lääkäri.
Vauvan pää on suoraan alaspäin, mutta ei ole vielä laskeutunut. Tiedossa on siis luultavasti vielä runsaasti potkiskelua ja myllerrystä, yleensä silloin kun yritän nukkua. Kaikki on siis hyvin, paitsi mitä nyt pientä pigmenttimuutosta takamuksessa. Ainakin Dr Pereira oli sitä mieltä. Itse epäilen kyllä jonkinlaista ihonalaista veripakkaumaa, jonka on aiheuttanut liiallinen istuskelu ja makoilu... Sitä on nimittäin tultu tehtyä aika tavalla lähiaikoina. Niin että kotona Suomessa äiti voi lopettaa hermoilun, olen kyllä levännyt ihan tarpeeksi!
No comments:
Post a Comment