Setä vierailulla

Tätä juttua aloittelin jo ennen Jimin saapumista, mutta se oli jäänyt pahasti kesken, kuten niin moni muukin asia nykyään.

Joskus huhtikuun alkupuolella.
Onpa aika kulunut taas siivillä. Lyn ja Ian olivat täällä pitkän viikonlopun, ja toivat tullessaan autolastillisen herkkuja, kuten tavallista. Omalta osaltani jäivät parhaat herkut väliin, sillä "raakaa kalaa" (graavia tai savustettua) ja home- ym. juustoja en saa kuulemma syödä nykyisessä tilassani, ja esim. katkaravut taas haisevat mielestäni nyt niin etovilta, ettei tulisi mieleenkään syödä niitä. Toivon totisesti, että moinen nirsoilu saadaan loppumaan saman tien kun vauva on syntynyt, ettei jää yhtään useampaa herkutteluhetkeä väliin kuin on ehdottomasti tarpeellista!

Herkuttelun lomassa pääsimme taas todistamaan tuolien rikkoutumista. Ianilla on jostain syystä ollut todella huono onni tuoliemme suhteen. Liioittelematta jokainen kerta, kun hän on luonamme vieraillut, on hänen allaan jonkinlainen istuin rikkoutunut, ja yleensä asiaan kuuluu myös jokin muu oheis-onnettomuus, esim. traktorista putoaminen tai paha kompastuminen. Niin tälläkin kertaa. Ensin hajosi verannan keinutuoli kesken rauhallisen keinuttelun, ja Ian sai kuhmun takaraivoonsa. Ensi säikähdyksen jälkeen emme voineet olla pyrskähtämättä nauruun, ja Ian parka lähti kiukkuisena kävelylle jäähdyttelemään. Myöhemmin hän tipahti isoon kuoppaan keskellä laakeita laitumiamme ja sai haavan pohkeeseensa, ja viimeisenä päivänä, juuri ennen lähtöään hän vielä rikkoi yhden keittiötuoleista istuessaan alas. Poor Uncle Ian, voivotteli Jack säälivästi.

Ja tänään.
Ian on täällä taas muutaman päivän, auttelemassa Gregiä aidan pystytyksessä ja muussa, missä "apupoika" tekee työnteosta moninkerroin helpompaa ja nopeampaa. Hän on ollut täällä jo kolme päivää, eikä yhtään tuolia ole vieläkään mennyt rikki! Peukalon haarassa on kyllä iso haava, joka tuli heti ensimmäisenä päivänä hohtimista. Kotoa lähtiessä Lynn oli kuulemma varoitellut, että takaisin ei saa tulla yhdenkään laastarin kanssa, joten toivottavasti tämä haava ehtii parantua riittävästi ennen huomista kotiinpaluuta... Olin kyllä suunnitellut lavastavani valokuvan onnettomuudesta, jossa Ian makaa maassa ketsuppia polvessa. Jostain syystä Ianin mielestä idea ei kuitenkaan tuntunut olevan yhtään hauska.

Äijät ovat tänään rahdanneet pois vanhan vuotavan sadevesitankin ja sen jalustan talon seinustalta. Nyt vain sitten odotamme hiekkalastia alustaksi, jotta saamme siirrettyä toisen tankin sen paikalle, ja vihdoinkin avoimet näkymät olohuoneen pienemmästä ikkunasta! Tällä hetkellä maisemana on vain tankki ja taivasta.

Ianista muuten vielä sen verran, että huomasin ilolla miten hän saapuessaan heti ensimmäiseksi tervehti Jackiä ja kyseli rauhassa kuulumiset, ennen kuin kiinnitti mitään huomiota uuteen vauvaan. Jack oli selvästi ilahtunut, sillä viimeaikoina hän on tainnut yleensä olla aina vasta toinen, joka huomataan, vaikka miten olenkin yrittänyt vihjailla ihmisille, että hössöttäkää nyt vähän isoveljestäkin. Monta pistettä siitä siis Ianille.

Itselleni taas annan pisteet eilisen päivällisen kastikkeesta! Yleensä kastikkeeni ovat melko surkeita, mutta tällä kertaa ylitin kyllä kaikki odotukseni, samoin kuin luultavasti kaikkien muidenkin odotukset. Tämä voi olla joku ikivanha resepti, joka on jo kaikkien tiedossa, mutta itselleni se on upo-uusi ja itse keksitty.

Kiehauta kattilassa kanalientä (jauheesta tai kuutiosta, en ole vielä sentään niin edistynyt, että käyttäisin oikeita liemiä) ja lisää yllättävän paljon pippuria (vahingossa hulahti vähän). Sekoita pari lusikallista maissijauhoja pieneen vesitilkkaan ja kaada liemeen. Kiehauta sekoittaen minuutti tai pari, kunnes liemi paksunee. Tässä vaiheessa se näyttää etovalta limalta, ja luulet sen menneen pilalle. Älä lannistu. Nosta pois liedeltä ja sekoita joukkoon pari kolme lusikallista maustamatonta jogurttia. Jos käytät paksua jogurttia, on parasta käyttää vispilää, tai muuten lopputuloksena on limaa, jossa killuu valkoisia muljaskoja. Ja siinä kaikki. VUOLAAA, kastike on valmis!

Todella nopea ja helppo kastike, takuuvarmasti kokkareeton, ja lähes rasvaton. Me söimme sitä kylmän savukinkun ja höyrytettyjen kasvisten kera, mutta voisin kuvitella sen maistuvan erinomaisesti esim. kalan ja kanan kanssa. Makua voisi helposti muunnella yrteillä tai vaikkapa sitruunalla.
Ilmoitin Gregille tarvitsevani nyt uuden T-paidan, jossa lukee "DOMESTIC GODDESS".