Uuden elämän alkuaikoja

Uuteen perheenjäseneemme on ollut ilo tutustua. Tähän mennessä olemme saaneet selville, että hän ei nuku koko yötä putkeen, vaan herää joka kolmas tunti syömään. On myös selvinnyt, että kakka ei tule kerran päivässä, vaan jokaisen ruokailun jälkeen, siis kolmen tunnin välein. Voi mikä määrä vaippoja! Tiedämme myös, että hän ei ota syömistä aivan yhtä vakavasti kuin isoveljensä aikoinaan, vaan etenkin ruokailun alku menee usein leikkimiseksi ja purskuttamiseksi. Tosin tässä asiassa on viime päivinä ilmennyt lievää edistymistä, josta olen tietysti ollut iloissani, sillä maidonhajuisia rättejä, pyyhkeitä ja vaatteita tuntuu jo muutenkin olevan aivan tarpeeksi. Olen ihmetellyt, miksei kukaan valmista kunnollisen kokoisia "breast padejä" (mitä lienevätkään suomeksi), sellaisia lautasen kokoisia ja tuuman paksuisia. Moninkerroin taiteltu paksu pyyhe kyllä hoitaa asian kotioloissa, mutta kaupungille lähtiessä täytyy miettiä, kumpi on viattomille vastaantuleville hämmentävämpää, valtavankokoiset ja kuhmuraiset pyyherinnat vai paidan läpi virtaava maito. Onneksi asiaan on tulossa parannusta muutaman viikon kuluessa, kun Jimi ja rintani saavat tarpeen ja tuotannon synkronoitua. Toivottavasti.

Ensimmäisen viikon aikana Jimi oli kasvanut yli 200g, ja lähes kolmen viikon ikäisenä lähes kilon. Poika alkaa näyttää Buddhalta.

Sairaalassa viivyin siis lähes kolme päivää. Olin jo valmis lähtemään kotiin toisena päivänä, mutta sitten vasempaan kainalooni ilmestyi kipeä maitorauhas-kyhmy, eikä Greg huolinut minua kotiin, ennen kuin selviäisi, että kyseessä ei ole mikään vakava tulehdus. Kotiin oli ihana päästä, vaikka olinkin alunperin uhkaillut jääväni sairaalaan ainakin viikoksi. Grandmakin oli siellä auttelemassa, teki kaikki ruoat ja tiskasi kaikki astiat. Pehmeä lasku sairaalan täysihoidosta kotioloihin. Pientä erimielisyyttä meillä tosin oli rintaruokinnasta. Grandma sai omat lapsensa 50- ja 60-luvuilla, jolloin äideille opetettiin aikamoisen tiukat säännöt aikatauluista, joka neljäs tunti kymmenen minuuttia toisella puolella, röyhtäytys ja sitten kymmenen minuuttia toisella puolella. Kaikki muu on kuulemma lapsen lellimistä, eikä sellaista sovi sallia. Kuuntelin kiltisti ohjeet ja tein sitten oman pääni mukaan. Onko sellaista asiaa edes olemassakaan kuin vastasyntyneen lelliminen?

Jack lähdössä bussilla suureen seikkailuun.

Seuraavana perjantaina Greg ja Jack lähtivät saattamaan Grandmata Sydneyyn. Se oli suuri seikkailu Jackille, joka pääsi ensimmäistä kertaa matkalle isolla bussilla ja junalla (helpompi ja huomattavasti halvempi vaihtoehto kuin autolla). Liukuportaat olivat kuitenkin se suurin ilonaihe, josta raportoitiin äidille heti puhelimessa. Saattajat jäivät Grandmalle yöksi ja tulivat sitten seuraavana päivänä takaisin. Minullakin oli mukavaa, olla yksin ja rauhassa Jimin kanssa kotona. Grandma oli jättänyt minulle jääkaappiin valmiin päivällisen, ja pakastimeenkin itseleivottuja sämpylöitä. Nyt olemme olleet oman perheen kesken jo pari viikkoa, ja alan vihdoin tottua ajatukseen, että meidän täytyy tehdä ruoat ja tiskata astiat aivan itse.

Jack on ollut todella kiltti pikkuveljelleen, haluaa aina antaa pusuja, haleja ja leluja, ja haluaisi jo kovasti päästä leikkimään Jimin kanssa. Lievää mustasukkaisuutta on viimeisen viikon aikana ollut havaittavissa, mutta vain sen verran, että tiedän Jackin olevan normaali pieni lapsi. Asiaa luultavasti auttaa, että viisas Grandma oli parin viikon ajan puhunut Jackille isoksi kasvamisesta ja isoista pojista. Nyt Jack mainitsee asiasta usein, ja käyttäytyykin ison pojan arvoonsa sopivalla tavalla, ainakin silloin tällöin. Suuri helpotus on ollut se, että hoitoon viemisen itkukohtaukset näyttävät lakanneen ainakin toistaiseksi. Nyt ei tarvitse enää kauhulla odottaa keskiviikko- ja perjantai-aamuja, ja salaa toivoa, että Greg taas oma-aloitteisesti ehdottaisi vievänsä pojan hoitoon.


Maanantain äiti-lapsi-kerhon äidit ovat olleet avoimen kateellisia, kun kerron heille, että vaikka Jimi herääkin öisin kolmen tunnin välein, minä en nouse ylös lainkaan. Greg nousee. Greg vaihtaa vaipat ja tuo Jimin luokseni syömään, eikä minun tarvitse lähteä lämpimästä sängystä minnekään. Ihanaa, kun on niin ihana mies, ja ihana perhe.